Sotilasverkosta kyberavaruudeksi

ARPANETissa 1970-luvun puolivälissä käyttöön otettu TCP/IP-protokolla oli julkista omaisuutta, minkä vuoksi verkkoon pystyttiin helposti liittämään jokainen tätä yhteyskäytäntöä tukeva tietokone. Verkko alkoi nopeasti kasvaa ja rönsyillä. ARPANETtiä yritettiin valvoa vuoteen 1983, jolloin verkon sotilaallinen osa rajattiin omaksi tiukemmin vartioiduksi MILNET-verkoksi. Yhdysvaltain kansallinen tiedesäätiö perusti vuonna 1984 NSFNETin, joka vieläkin on Internetin suurin ja mahtavin osa. Saamaan aikaan monet järjestöt ja liittovaltion laitokset hankkivat koneita ja liittivät ne toisiinsa juuri TCP/IP:n avulla. 1980-luvun lopulla leikkiin tuli vielä NASAn kaltaisia suuria organisaatiota. Suomessa käynnistettiin Funet-projekti 1984 luomaan korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välistä verkkoa. Nykyään Funet-verkko on osa Pohjoismaiden tutkimusverkkoa NORDUnettiä, joka puolestaan liittyy suoraan Internettiin.

Kaikkiaan Internettiin kuului kesällä 1994 yli 14000 erillistä tietokoneverkkoa, joihin on kiinteästi kytketty yli 2 miljoonaa tietokonetta eri puolilla maailmaa. Verkkojen rajat ovat lähinnä hallinnollisia, samoja yhteyksiä ja linjoja käyttävät useat verkot, ja sama kone voi olla liitettynä useisiin eri verkkoihin. Internetin käyttäjämäärän arvioiminen on lähes mahdotonta, mutta verkon suuruutta kuvaa, että sen kautta voi tavoittaa kymmeniä miljoonia ihmisiä. Verkon suuren rönsyilyn ja siitä seuranneiden ongelmien vuoksi vuonna 1992 perustettiin Internet Society -niminen järjestö, johon kuuluu erilaisia yhteisöjä, kaupallisia organisaatioita sekä henkilöjäseniä. Internet Societyn tehtävänä on edistää tiedonvälitystä ja yhteistyötä.